Kenen Jääkiekkoliitto ?

Jääkiekkoliitto julkisti uuden erotuomariorganisaationsa joka astuu remmiin 1.6 2011, todennäköisesti uuden erotuomaristrategian saattelemana. Tiedotteessa julkaistaan näkyvimmin uudet kasvot eri palleilla liitossa, ensisijaisesti uusi Erotuomaripäällikkö. Tekstisisällön perusteella, jolla voidaan ennakoida tulevaa uutta strategiaa voidan nyt jo todeta että myös SM-Liigalle, Maajoukkueille ja Suomen kansainväliselle menestykselle elintärkeä erotuomaritoiminta jatkaa harrastekiekkoilun keinoin ja tavoittein. Saatetekstissä ei sivuta missään vaiheessa kilpakiekkoilun erotuomaritoiminnan suurimpia ongelmia ja haasteita;

Vastuu pelin laadusta ja pelaajien turvallisuudesta, pelin eri vaiheiden ja struktuurien rakenteiden hallitsemista, pelaajien ja ketjujen/kentällisten roolittamisen tarkoitus  ja -merkitys, vakavien joskus tahallisten rikkeiden ymmärtäminen ja oikea rankaiseminen, kaksoisvirheiden (4 minuutin mokat)määrää per peli, 0-jäähyt, pelinluku ja -ennakoiminen, tekninen sijoittuminen ja luistelutaito, suunnanmuutospelin jatkuva pussittaminen ja pelin temmon hidastaminen etutuomarin ja linjatuomarin vastavirtaisuudesta ja jäätymisestä johtuen, väärän aloittajan jatkuva vaihtamien päätyaloituksissa, nykivä ja tempoileva johtamis- ja rankaisutoiminta joka johtuu vähäisestä tai olemattomasta synnynnäisestä johtajuudesta ja koulutuksesta sekä riittämättömistä henkisistä voimavaroista ym.

Toivottavasti kuitenkin Jääkiekkoliiton uudesta Erotuomaristrategiasta poistetaan lause: ”Erotuomaritoimintaa tehdään tunnetuksi julistemainonnan avulla” !

”Officiating is a leadership game, not a penalizing contest” ( NHL) !

Kuten pelaajissa, myös erotuomareissa tarvitaan yksilöitä jotka pystyvät positiivisessa mielessä dominoimaan peliä. Yleensä tällaiset henkilöt ovat henkisesti voimakkaita yksilöitä jotka myös toiminnallaan tuovat lisäarvoa yksittäiseen jääkiekko-otteluun ja sitä kautta vaikuttavat myös koko pelin kehitykseen.

Sitten Jarmo Jalarvon ”Erotuomarijohtajuuden” ja Seppo Mäkelän aktiivipäivien, tämän tyyppiset henkilöt ja yksilöt on systemaattisesti karsastettu ja karsittu pois, myös johtajien, päälliköiden ja kouluttajien joukosta tunnetuin seurauksin, johtuen todennäköisesti siitä että Jalarvo itse ei ole sellainen johtaja eikä myöskään pystynyt koskaan olemaan sellainen tuomari !

Yli kymmenen vuotta sitten, Norjassa pidettyjen Jääkiekon MM-kisojen yhteydessä Kalervo Kummola totesi Jalarvoa sen verran saamattomaksi ja kädettömäksi että nyt riittää ! Samainen Jalarvo oli 80-90 lukujen ”erotuomarijohtajuudellaan”, johon oleellisina osina kuului valheellisuus ja petoksellisuus aiheuttanut tuomaritoimintaan kaaoksen joka vieläkin jatkuu ja todennäköisesti tästä eteenpäinkin !

Kuitenkin Jarmo Jalarvo on edelleen korkeassa ja ennen kaikkea vastuullisessa asemassa Suomen erotuomaristrategiassa.

Mikä on kymmenessä vuodessa oikeasti muuttunut: Kummola vai Jalarvo ?? Jääkiekkopeli on ainakin muuttunut ja kehittynyt mutta vielä kauemmaksi siltä tasolta jolla Jarmo Jalarvo pystyy tehtäviensä puitteissa toimimaan ! Todennäköisesti Kummolaa ja Jalarvoa yhdistää muut yhteiset tavoitteet joilla ei ole mitään tekemistä Suomen ja Kansainvälisen kiekkolilun tavoitteiden kanssa !

Samalla voidaan syystä kysyä miksi Kalervo Kummola on jo kahteen kertaan Jarmo Jalarvon kehotuksesta estänyt NHL:ää järjestämästä eurooppalaisille tarkoitetun Erotuomarileirin Suomessa ?

Erotuomaritoiminnan sekavuus ja merkityksettömyys pelin laadun, lopputuloksen, sen sääntöjen- ja hengenmukaisen ratkaisun kannalta, on silmiinpistävää aina MM-kisoista, EHT:sta ja Champions Liigasta SM-Liigaan ja Mestikseen asti ! Suomen juniorisarjoista puhumattakaan !

Ainoan eron muodostavat tätä korkeammat kansainväliset turnaukset joissa ”tasaoikeuksin” tuomitsevat NHL:n ja IIHF:n tuomarit. Kansainvälinen jääkiekkoliitto (IIHF) ja Suomi mukana on antanut mahtipontisesti ymmärtää että mm Olympialaiset tuomitaan tasapuolisesti neljän tuomarin järjestelmällä jossa jäällä on kaksi päätuomaria ja kaksi linjatuomaria, toinen aina  NHL:stä ja toinen IIHF:stä ! Tämä väite on paikkansa pitämätön, jäällä on kylläkin neljä tuomaria mutta järjestelmän nimi on:   1 + 1 + 1 + 1 ! Muuta mahdollisuutta ei ole koska NHL:n ammattilaiset ovat niin paljon muita edellä jo systematiikassa että pelkkien tai tasa-arvoisten IIHF-tuomareiden käyttäminen olisi mahdotonta. Pelin lopputuloksen sattumanvaraisuus ja tähtipelaajien vakavat loukkaantumiset muodostaisivat liian suuren riskin. Tähän voidaan hakea vertausta ja tukea viime vuosien MM-kisoista joissa tuomaritoiminta on suorastaan lähtenyt käsistä ja useampien maiden todelliset (NHL)-tähdet ovat loistaneet poissaolollaan, Venäjää lukuunottamatta joka kiristää omiaan lähestyvillä Sotchyn Olympiakisoja !

Kilpailullisen erotuomaritoiminnan tavoite tulisi olla kehittää ammattikiekkoilutasolle kyvykkäitä ja taidollisesti riittäviä yksilöitä tekemään työtään jossa kokemus entisestään parantaa suorituksia. Tämä tulisi aloittaa oikealla oppimäärällä ja ohjeistuksella jo juniorikiekkoilun yhteydessä, mikä taas sinänsä nostaisi pelien tasoa ja edistäisi nuorten pelaajien kehitystä !

Mikäli tavoitteena taas on itsepetollisesti kehittää tuomareita MM-kisoihin joiden tavoitteena ei ole mahdollisimman korkea pelillinen taso vaan rahan tekeminen joillekin ja näkymättömien raitapaitojen pyörittämien jäällä, koska sääntökirjassa lukee niin, tulee se edelleen vahingoittamaan myös Suomen pelillistä identiteettiä.

Voidaan kysyä miksi MM-kisoihin yleensä lähetetään SM-Liigatuomareita ? Liigan nykyinen pelillinen ja erotuomarillinen taso huomioiden pitäisi mm juuri MM-kisojan aikaan tehdä rajusti työtä ja harjoitella, kohta alkaa uusi kausi !

Pelaajista ja erotuomareista on turha hakea vikoja, johto pitäisi vaihtaa ja kiireesti, sekä SM-Liigassa että Jääkiekkoliitossa !

Muutoksia odotettu jo pitkään, mutta ?

Nykyisen Jääkiekkoliiton Erotuomarijohtajan jäädessä eläkkeelle 1.6 piti olla oikea ja otollinen aika muuttaa suuntaa sekä koko erotuomaritoiminnan fyysisessä pohjassa että toimintastrategioissa. Nyt jo tiedetään että näin ei tule käymään. Se taas johtanee joukkolopettamiseen ylimpien sarjojen erotuomareissa, enää ei jakseta uskoa ja luottaa siihen että valoa edes näkyisi tunnelin päässä. Tähän on olemassa selvät syyt; Suomen Jääkiekkotuomarien Liiton kanssa ylläpidettävä nk Yhtyeistoimintasopimus joka antaa tälle subjektiivisen oikeuden n miljoonaan euroon vuodessa, ilman vastiketta ja suuren roolin erotuomaritoiminnan henkilövalintoihin kaikilla tasoilla, Jarmo Jalarvon ja varsinkin Arto I Järvelän henkilökohtaisuuksiin menevät johtamistavat joista puuttuvat sen lisäksi ammattitaito. Heihin luottavat vain ne jotka eteenpäin päästäkseen, niin SM-Liigassa kuin IIHF:n kinkereissä ovat olleet valmiit luopuman varsinaisista taidoistaan ja kyyristelemään.

Asiaa ei todellakaan helpota se että samalla lopettaa joukko linjatuomareita, liigastakin, joita heti pidetään hyvinä ja kokeneina uusina päätuomarilupauksina. Jalarvon, Palmulan ja Järvelän valtakuntien aikana on kasvatettu satoja keinotekoisesti pönkitettyjä mutta mistään vastuuta ottamattomia linjatuomareita, joista ei tule olemaan laadullisesti tarvittaviksi päätuomareiksi, tilastollisiksi kylläkin ! Tämänlaisia hybridituomareita näemme vuosittain päätuomareina niin Eurohockey Tourilla kuin arvokisoissakin. Taidot ja lopputulos tiedetään !

Varsinkin Jääkiekon SM-Liiga Oy:n, jonka ydintuotteen eli liigapelin laatu on niin ratkaisevasti riippuvainen erotuomaritoiminnan osaamis- ja ammattitasoista, luulisi vetävän oikeat johtopäätökset ja irtautuvan tästä erotuomarituotannon kuvatuksesta ! Tähän asti sekava pelko-kiintymys kummolalaisuuteen ja sen asiamiehiin liigassa on estänyt irtautumisen. Kuinka kauan vielä, kysyn ?

Kim Pihl  Jääkiekon SM-Liigan Erotuomarijaoksen jäsen ja puheenjohtaja 1987 – 92