Kenen Jääkiekkoliitto ?

Ennen kuin jatkan haluan todeta että tämän(kään) kirjoituksen tarkoituksena ei ole kaivaa joku henkilö esiin mollattavaksi, tosin seassa on henkilöitä joita tulisi sekä mollata (minä hoidan sen) että tutkia (toivottavasti eri viranomaiset hoitavat sen puolen). Arvostan lähtökohtaisesti ihmisiä ja heidän aikaansaannoksiaan, enkä tule koskaan kiistämään sitä etteikö ”pelakkaa pojat”, joka käynnisti Härmän kiekkoilun, olisi tapahtunut Tapaninpäivänä 1926 Pyhäjärven jäällä yhtä varmasti kuin se että Suomen EU-jäsenyyden sadoiksi vuosiksi siirtäneet Lallin teot tapahtuivat Köyliöjärven jäällä Tammikuun 20pnä vuonna 1156. Minun tarkoitukseni ei myöskään ole millään tavalla, Aarne Honkavaara, arvostella Teidän saavutuksianne ja elämäntyötänne Suomen jääkiekkoilun yhtenä uranuurtajana, päinvastoin.  Yritän huolestuneena tuoda esille, osin karrikoiden mm miten vallanpitäjät käyttävät näitä hyväkseen ja samalla ratsastavat hyvällä maineellanne. Suokaa anteeksi kuitenkin, pyydän !  Epäkohtia itse jääkiekossa ja sen ympäristössä riittää. Niitä ja niiden seurauksia peittelemällä asioita ei korjata. Liian usein niiden yhteinen tekijä on RAHA ja yleinen lopputulema itse lajin heikkeneminen ja sen arvostuksen laskeminen, näiden hyväksikäyttämisten seurauksena. Kysyn seuraavasti: Miksi Jääkiekkosäätiön rahoja, joita on tarkoitettu säätiön säädekirjan mukaisesti käyttää itse lajin ja tarkemmin, sarjajääkiekkoilun kehittämiseen, siis tulevaisuuden turvamiseen, käytetäänkin suurina summina menneisyyden säilyttämiseen eli Jääkiekkomuseon ylläpitämiseen. En sano että ei tätäkään pitäisi tukea taloudellisesti, mutta rajansa kaikella kun ilman Jääkiekkosäätiön rahoja koko museota ei enää olisi. Muut tuotot huomioiden kuten pääsylipputuloja ja sponsorointituloja sekä muualta saatuja avustuksia ja niiden yhtenlaskettuja summia ,myös Jääkiekkosäätiöltä saatuja, ei kohtuullista merkittävämpiä, rahallisia tukia ei tulisi tuomita millään tavalla. Ehkä Suomen Jääkiekkoliitto ry:n oman identiteetin kannalta sen pitäisi ylläpitää Jääkiekkomuseota. Myös valtiovalta tukee eri aiheisisa museoita jos niillä on riittävä, spontaani kävijämäärä ja siten herättävät riittävää mielenkiintoa. Jos Jääkiekkomuseolla ei näitä ole eikä siis täytä näitä kriteerejä, ei myöskään Jääkiekkosäätiön tulisi ”kaataa” sinnepäin jopa satojatuhansia euroja vastikkettomasti ! Ei kun heps, peruutetaan; Eihän se olekaan vastikkeetonta ! Jääkiekkomuseo (HHOF ?) aateloi ja jakaa breshnevin aikaisia tinaprenikoita Kale Kummolan osoittamille henkilöille. Tämänkaltainen ”aatelointi” näyttäytyy aivan eri valossa kun vaivautuu lueskelemaan aateliotujen listaa: Useampi nykyään siis Leijonana esiintyvä tuomari, edusti aktiiviaikanaan jotain aivan eri eläinlajia, hiirtä enemmän kuin karjuvaa leijonaa. Liekö tämä luontoilmiö sukua nautailmiölle, jossa lehmä teurastuksen jälkeen muuttuu häräksi ? Tai aatelisten pelaajien listalla esiintyvä armeijan verran john doe-henkilöitä joista osasta en henkilökohtaisesti muista koskaan kuulleenikaan. Uskallan pitää itseäni jopa asiantuntijana tässä asiassa, keräsin läpi 60-luvun pelaajakortteja purukumipakkauksista hulluuteen asti, samoin FBI- ja Uudet aseet-kortteja. Muistan vieläkin Mansen tähtiketjun H. Pulli – K. Pulli – PuuKulli ! Jos ei tunnista (muista) jotain aatelista pelaajaa vaikka asiantuntija neuvoo ja muistuttaa: sehän oli sen-ja-sen pakkipari mutta kun tälläkään ei ole mitään saavutuksia, ainakaan aatelisuuten oikeuttavia, pitää huolestua ! Samaan syssyyn ollaan liittämällä erotuomaritoiminta tähän samaan hässäkkään ensiksi himmennetty tuomareiden tärkeyttä ja merkitystä pelille ja nyt nyöhemmin trivialisoitu tuomareiden asemaa ja olemassaoloa lopullisesti. Otteluita katsoessamme nyt SM-Liigasta MM-kisoihin voimme ylpeydellä todeta; Olemme saaneet sitä mitä tilailimme ! Luojan kiitos ei tarvitse enää marssia erotuomatipaita päällä Suomen lipun airueena uusien jäähallien vihkiäisiin !