Taustat, historia, toiminta ja seuraukset.
Moneen oppimäärään ja johtamiskoulukuntaan kuuluu ohjeena: ”Jos ei onnistu, aloita alusta ja tee huolellisemmin” ! Toistot ovat oppimisen äiti on ollut tapana sanoa. Raja lajikoulutuksen saaneen valmentaja-kouluttaja-ohjaajan ja maallikkotoimijan välillä kulkee kuitenkin siinä että koulutettu henkilö tietää MITÄ tekee, MILLÄ TAVALLA tehdään , MIKSI tehdään ja MIHIN huolellisuus tai huolimattomuus tulee johtamaan. Maallikko-valmentaja saattaa kopioida harjoitteita tietämättä oikeasti mitä on tekemässä ja millä lailla. Huolellisesti ja oikein tehdyn liikkeen tai liikesarjan toistaminen jopa sadoissa tulee johtamaan haluttuun päämäärään. Osaavan valmentajan tehtäväksi jää motivoida valmennettava jaksamaan harjoitella riittävästi ja riittävän laadukkaasti eli itsekriittisesti. Jääkiekkoon oleellisesti liittyvien henkilökohtaisten taitojen kehittäminen ja harjoittaminen tulee jo käytännön syistä (jää- ja muiden vuorojen vähyys) tapahtua pääasiallisesti omatoimisesti ja omasta aloitteesta. Hyvin motivoiva valmentaja pystyy antamaan joukkueharjoitusten yhteydessä riittävät ohjeet ja reunaehdot tehokkaaseen omatoimiharjoitteluun. Sekavat ja monimutkaiset kaaosharjoitukset joissa ei korjata virheitä eivät motivoi tehokkaaseen omatoimiharjoitteluun. On selvää että suomikiekossa tänä päivänä suurimpiin ongelmiin kuuluvat niin henkilökohtaisten teknisten kuin pelillisten taitojen puute. Perustaidoista luistelu (myös takaperinluistelu joka jää tois’puoliseksi eikä osata paikalta lähteä liikkeelle päkiäluisteluun, hyppelemättä), syöttö ja syötön vastaanotto sekä laukaisutaito (veto- ja lyöntilaukaus) ovat yllättävän huonosti hallussa. Vetosyötön ja -laukauksen yhteydessä ei osata saattoa eikä ranteiden kiertämistä syötön/laukauksen päälle suunnan ja korkeuden tarkkuuden takeeksi, eikä kukaan valmentaja edes huomauta tästä, kiertohässäkkä sen kun jatkuu. Voidaan verrata jääkiekkoilu golfiin, molemmat ovat mailapelejä joissa henkilökohtainen taito on A ja O. Golfissa pelaaja svingaa omalla ajallaan peilin edessä tuntitolkulla tuhansia svingejä tekniikkansa hiomiseksi, jääkiekossa kukaan ei tee sitä koskaan. Valmentamisessa ja erotuomaritoiminnassa opettamisen taito ja johtajuus ovat avaintekijöitä. Kuitenkin kummassakaan ei näitä ominaisuuksia priorisoida millään tavalla. Nyt lankeavat maksuun suomikiekossa seuraukset niistä laiminlyönneistä joihin syyllistyttiin kymmeniä vuosia kun katsottiin että erotuomareiksi, valmentajiksi ja valmennuspäälliköilksi ei hyväksytä tai ainakaan haeta mahdollisimman päteväntuntuisia henkilöitä koulutettaviksi tärkeisiin tehtäviin, vaan suorastaan rodunpuhdistusomaisesti estettiin tällaisten henkilöiden pääsyn minkäänlaiseen Jääkiekkoliiton koulutukseen. Tämä kädettömyyden aikakausi näyttää nyt valitettavasti siirtyneen jo geeniperimään, ainakin mitä tulee erotuomaritoimintaan jossa väärin perustein alun perin erotuomareiksi tulleet (=hyväksytyt) henkilöt nyt toimivat johtajina, päällikköinä, kouluttajina ja otteluvalvojina eli osaamattomat johtamassa ja kouluttamassa haluttomia !
Mitä tästä seuraa, sitä en tiedä, eikä kukaan näytä edes välittävän. Vai miten on tulkittava se seikka että koko tämän jääkiekon alasajo- ja häpäisykauden Jääkiekkoliiton toimitusjohtajana toiminut henkilö on nykyään Jääkiekon SM-Liiga Oy:n toimitusjohtaja, samoilla ”eväillä” ! ? SM-Liigan osakkeenomistajat maksavat nyt jo kaalliisti niistä seurauksista jotka tulevat Jääkiekkoliiton tyrehtyneestä pelaaja- (ja erotuomari-) tuotannosta, jotka ajettiin alas hänen aikanaan liitossa. Pitääkö samojen nyt maksaa tuplasti tappioista jotka jäävät saman henkilön johtaessa Liigaa periaatteella ”Leuka rinnassa kiinni kohti uusia pettymyksiä” ?
Mitä nopeammin Jääkiekkoliitto palaa lajinomaisiin rutiineihin lajin ja sen harrastajien hyväksi ja SM-Liiga ”aloittaa uudestaan” mutta tällä kertaa nimensä mukaisesti ammattikiekkoilun säännöin ja toimintatavoin, sitä nopeammin suomikiekko palaa tasollensa !